12.7.2006

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 19.11.2004

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A, K, L, Z ja eräs muu henkilö olivat 19.7. - 24.7.2004 yhdessä ja yksissä tuumin tuoneet laittomasti Ranskasta Suomeen edelleen levitettäväksi ja myyntitarkoituksessa yhteensä 2 996 kappaletta 8 milligramman Subutex-tablettia.

L oli itse tai K:n välityksellä 19.7.2004 toimituttanut Saksassa olleille Z:lle 4 000 euroa ja A:lle 3 000 euroa Subutex-tablettien hankkimista varten. Tämän jälkeen Z oli matkustanut rahojen kanssa Pariisiin yhdessä mukana olleen muun henkilön kanssa, joka oli hankkinut tabletit. Z oli kuljettanut tabletit cd-soittimen ja mehupurkin sisään pakattuina matkalaukussa Suomeen. Ennen Suomeen tuloa Z oli sopinut A:n kanssa tapaamisen ja sen, että Z luovuttaa tabletit K:lle. A oli 24.7.2004 tavannut Suomeen saapuneen Z:n ja sopinut tuolloin puhelimitse tapaamisen K:n kanssa. K oli saapunut tapaamiseen L:n kuljettamalla autolla, jonka takakonttiin hän oli laittanut Z:lta ja A:lta saamansa tabletit sisältäneen matkalaukun. L:n tarkoituksena oli ollut luovuttaa Subutex-tabletit edelleen tuntemattomaksi jääneelle henkilölle. Poliisi oli ottanut K:n ja L:n kiinni auton luota ja A:n ja Z:n heidän poistuttua paikalta.

Käräjäoikeus katsoi, että Subutex oli päihdekäytössä rikoslain 50 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla erittäin vaarallinen huumausaine. Käräjäoikeuden mukaan 8 milligramman Subutex-tabletista tuli suonensisäisessä käytössä ainakin neljä käyttöannosta. Vastaajien maahantuomasta tablettimäärästä olisi siten saanut katukaupassa noin 12 000 kerta-annosta buprenorfiinia, minkä vuoksi kysymyksessä oli myös suuri määrä huumausainetta. Ottaen huomioon huumausaineen laatu ja määrä sekä se, että teko oli tehty taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi, rikosta oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Rangaistusseuraamusta arvioidessaan käräjäoikeus otti lähtökohdaksi sen, että teko oli tehty hyötymistarkoituksessa oman elintason kohottamiseksi. Subutex tuli sen rangaistavuutta arvioitaessa rinnastaa lähinnä amfetamiiniin. Vaikka Subutex-tablettien voitiin arvioida päätyvän pääosin suonensisäiseen päihdekäyttöön, voitiin niitä käyttää itsehoitona eli opioidiriippuvaisen itse toteuttamana buprenorfiinin annosteluna. Tämän vuoksi Subutexin rangaistavuus tuli arvioida hieman lievemmin kuin amfetamiinin. Tämän rikosasian tablettimäärästä 3 000 tabletista olisi tullut ainakin 12 000 suonensisäistä käyttöannosta. Vastaava käyttöannosmäärä olisi saatu noin 2 400 grammasta amfetamiinia. Erän arvo katukaupassa olisi ollut ainakin 60 000 euroa. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon vastaajien erilaisen osallisuuden rikoksen toteutuksessa sekä L:n osalta rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan mukaisen rangaistuksen koventamisperusteen käräjäoikeus tuomitsi A:n, K:n ja Z:n törkeästä huumausainerikoksesta A:n 6 vuoden, K:n 5 vuoden ja Z:n 5 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen sekä L:n törkeästä huumausainerikoksesta ja seitsemästä muusta hänen syykseen luetusta rikoksesta yhteiseen 7 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Eero Nikkarinen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.6.2005

Kaikki vastaajat valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion syyksi luettujen rikosten osalta. Rangaistusseuraamuksen osalta hovioikeus totesi, että Subutex-tabletteja koskevissa törkeissä huumausainerikoksissa noudatettuun rangaistuskäytäntöön nähden (esimerkiksi KKO 2004:127) käräjäoikeuden tuomitsemat rangaistukset olivat liian ankaria. Rangaistusta mitatessaan hovioikeus otti huomioon L:n ja A:n keskeisen osuuden rikoksen järjestelyssä, sen, että Z:n osuus tekokokonaisuudessa oli ollut vähäisempi ja että K:n osuus kokonaisuudessa oli ollut vähäisin. Tämän vuoksi hovioikeus alensi A:lle tuomitun rangaistuksen 3 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta, K:lle tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta, L:lle tuomitun rangaistuksen 4 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta ja Z:lle tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Eero Karttunen ja Paula Salonen. Esittelijä Antti Vuori-Karvia.

Perustelut

1. A, K, L ja Z ovat yhdessä ja yksissä tuumin erään muun henkilön kanssa tuoneet laittomasti Ranskasta Suomeen edelleen levitettäväksi ja myyntitarkoituksessa yhteensä 2 996 kappaletta 8 milligramman Subutex-tablettia. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys rangaistuksen mittaamisesta.

2. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

3. Virallinen syyttäjä on valituksessaan katsonut, että Subutexin osalta rangaistustasoa harkittaessa lähtökohdaksi tulisi ottaa amfetamiinin rangaistustaso. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:58 arvioinut Subutexin vaarallisuutta huumausaineena muun muassa amfetamiiniin nähden. Korkein oikeus on katsonut, että vaikka Subutex kuului vaarallisuutensa perusteella samaan ryhmään huumausaineita amfetamiinin kanssa, sitä ei rangaistusta mitattaessa ole perusteltua pitää vaarallisuudeltaan täysin amfetamiinin veroisena ominaisuuksiensa vuoksi ja koska Subutexilla on myös lievempään huumausaineryhmään kuuluvia käyttötapoja.

4. Korkein oikeus on edelleen edellä mainitussa jutussa katsonut, että Subutexin osalta sen määrää oli perusteltua arvioida, ellei olosuhteista muuta ilmene, lähinnä Subutexin suonensisäisessä käytössä käytetyn käyttöannoksen perusteella, koska Subutexin väärinkäyttö Suomessa oli tyypillisesti suonensisäistä käyttöä. Tässä käytössä yhdestä tabletista saadaan 8 - 10 käyttöannosta. Ilmeistä kuitenkin on, että tabletista yleensä tehdään tällaisessakin käytössä käytännössä vain neljä käyttöannosta.

5. Vastaajien maahantuomasta tablettimäärästä olisi suonensisäisessä käytössä saanut vähintään noin 12 000 käyttöannosta. Huomioon ottaen rikoksen kohteena olleen huumausaineen määrän sekä Subutexin vaarallisuuden huumausaineena Korkein oikeus katsoo, että vastaajien rangaistukset ovat liian lieviä.

6. Korkein oikeus, ottaen alempien oikeuksien tavoin huomioon vastaajien erilaisen osallisuuden rikoksen toteutuksessa sekä L:n osalta sovelletun koventamisperusteen, pitää oikeudenmukaisena rangaistuksena L:lle 5 vuoden 6 kuukauden, A:lle 4 vuoden, Z:lle 3 vuoden 6 kuukauden ja K:lle 3 vuoden vankeusrangaistusta.

Tuomiolauselma

A:lle tuomittu vankeusrangaistus korotetaan 4 vuodeksi vankeutta, K:lle tuomittu vankeusrangaistus 3 vuodeksi vankeutta, L:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus 5 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta ja Z:lle tuomittu vankeusrangaistus 3 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Leena Söderholm.